syysmasennusta ilmassa?
Kumma kun ei saa mitään aikaiseksi, kun poika nukahtaa omaan sänkyynsä päikkäreille, sitä jää vaan jumittamaan telkkaria vaikka pyykkivuori alkaa uhkaavasti näyttää mount everestiltä eikä tiskeistä tarvi enää arvailla mitä niistä on syöty kun ovat kuivanneet niin lahjakkaasti lautasiiin.
Ja nukuttaa, voisin vaan nukkua nukkua nukkua ja ainakun herää niin tuntuu ettei ole nukkunut sekuntiakaan. Päärkele. (näin ruotsalaisittain sanottuna)
Ja yöt tästä vaan pimenee ja päivät lyhenee.
Tahtoisin olla karhu.
Kömpiä luolaan nukkumaan talviunta.
Tai muumi. Kunhan ei nuuskamuikkunen, sehän ei nuku talviunta vaan soittelee sitä iänikuista harppuaan. Ei sillä muumit on kivoja.
hienoa hienoa, nyt tein sen sitten ja unohtaa pämäytin salasanan ja kauan meni ennenku blondi tajusin sen saada takasin käsiini :) mutta nyt ryhdistäydyn ja kirjoittelen hetken päästä lisää.
Rasmus on jo iso poika, kikattelee ja uusin taito on kiljuminen, kyllä siinä korvat kärsii mutta sydän ei.
3 ja puoli kuukautta, missä välissä se aika meni?
Ihan ku oisin synnyttänyt eilen, paitsi fyysisesti ei luojan kiitos enää siltä tunnu.
Pystyy jopa istumaankin vaivatta, elämän suuria pieniä iloja.
Mutta kaikki muu, minne katosi se ihan pienen pieni vauva?
Aika menee tosi nopeasti joten pakko kai sitä on jotakin kirjotttaa muistiinkin.
Avaus suoritettu.
Öitä.
Kommentit